Mukkelis Makkeliskylä

Olipa kerran pieni kylä, jossa asui poika nimeltä Sakari.
Sakarin perheeseen kuului äiti, joka oli ollut työttömänä ompelijan ammatistaan siitä asti, kun kylän ainoa ompelimo suljettiin – siitäkin oli jo kuusi vuotta aikaa.

Sakarin isällä oli oma nahkakauppa, mutta lama oli iskenyt siihenkin. Nykyään isä kävi kaupassaan vain pari kertaa viikossa – ei ihmisillä ollut enää tarvetta nahalle.

Sakari oli luonteeltaan villi ja vauhdikas poika, joka ehti joka paikkaan.
Eräänä päivänä hän kiipesi talon katolle ja laski sieltä pyllymäkeä niin vauhdikkaasti, että hänen ainoat sarkahousunsa menivät takapuolesta rikki.

Vaikka Sakarin äiti oli ompelija ja isä nahkakauppias, ei heillä ollut varaa ostaa uutta housukangasta. Kaikki isän tulot menivät asuntovelan lyhennyksiin.

Mutta eräänä iltana, kun Sakari oli mennyt nukkumaan, isä palasi kaupasta mukanaan pieni nahkapala.
— Ompeles tästä pojalle kunnon paikka housuihin, hän sanoi vaimolleen.

Äiti nyökkäsi ja ompeli illalla housuihin uuden, mustan nahkaisen paikan.

Aamulla Sakari heräsi ja huomasi heti uuden lisäyksen housuissaan.
— Äiti! Mitä sää oot tehnyt? Mää oon ainoa poika tällä kylällä, jolla on nahkapaikka! Mikset laittanut tavallista kangaspaikkaa? hän huudahti kyynelsilmin.

— Kuule, Sakari, lohdutti äiti lempeästi. Nahkapaikka on paljon kestävämpi kuin kangas. Sinähän olet niin kova menemään ja touhuamaan, ettei tavallinen paikka kestäisi perässä.

Sakari mutristi huuliaan ja ilmoitti, ettei aio mennä kouluun mokomissa housuissa.
— Ne pojat pilkkaa minua, sen minä tiedän!

— No, sano sitten niille, että tämä paikka on erikoisvalmisteinen. Ja että näin kestävää ei ihan jokaisella ole! Ja keksi vielä joku hyvä juttu siihen päälle – sinähän olet jo iso poika, äiti kannusti.

Niin Sakari lähti kouluun – nahkapaikka takamuksessaan.

Heti koulun pihalla pojat huomasivat uuden paikan.
— Mitäs pikkupoika, etkös tiedä, että kaikilla isoilla pojilla on kangaspaikat? ne ilkkuivat ja nauroivat.

Mutta Sakari ei masentunut. Hän muisti äidin sanat ja vastasi itsevarmana:
— Pojat! Minulla on pakko olla tämmöinen paikka, kun oon niin kova touhuamaan. Tiedättekö, tämä nahkapaikka kestää ainakin sata kertaa enemmän pyllymäkilaskuja katolta kuin tavallinen! Ja näillä voi talvella laskea mäkeä ilman liukuria – nämä ovat niin sanotut Mukkelis Makkelishousut!

Pojat hiljenivät. Korvat höröllään ja suut auki he kuuntelivat Sakarin kertomusta.
Vihdoin yksi pojista kysyi:
— Mistä noita Mukkelis Makkelishousuja oikein saa?

Sakari kohotti leukansa ylpeänä.
— Minun äiti ja isä tekevät näitä, hän sanoi.

— Tekisikö ne meillekin? kysyivät pojat kuorossa.

Ja siitä päivästä lähtien Sakarin äiti ja isä olivat täystyöllistettyjä.
Kylän nimi vaihdettiin, ja nykyään se tunnetaan kaikkialla nimellä:
Mukkelis Makkeliskylä.