Eebli

Ammoin, tuhansia vuosia sitten, Kainuun korpikankaita asutti kolmiopäiden kansa
Ne metsästi peuroja ajamalla ne kapeisiin rotkoihin joista ei ole pakokeinoa

Oon takapenkil kahen täyskasvusen aikusen välis, pää hakkaa kattoon
Imatrankosken patoluukut avattu mun rakkoo
Takki niskas ku piti olla vilposaa
Mut Abu-Dhabissaki kauhisteltais näitä ilmoja
Ja ai että mä tykkään niin vähän näistä kapeista maalaisteistä
Neulansilmist luovivista kamelinreiteistä
Joista puristutaan piskuselle hiekkaparkkipaikal Niiku Normandiaa maihinnousis hammastahnalaiva
Luulen et selvittii, kunnes nään
Ei helvetti, tääl onki Kaanaan häät

Me sardiinit jonossa Mekkaan
Kaikki kansat päättäny lähtee just tänää tätä samaa pikku myllykahvilaa tsekkaa
Ei voi peruuttaa, takaa-ajavat suistaa meiät ihmismertaan
Liuetaan osaksi ihmismerta
Silmät sieraimet täynnä smegmaa
Ku koivut ruiskuttaa päälleni puitten spermaa
Oispa haettu vaa kaupast pitko ja kermaa
Väljäst vaateparrest on sulanu hikinen trikoomalli
Käy kateeks mun kumpaaki soijasta pallii
Tummat pilvet, tyyny naamal tukkii taivaan
Antakaa viidakkoveitsi nii tieltäni raivaan
Heinät ku kurottaa kutittelee lankkuportaiden laidan yltä
Ja heidät jotka jääkauden tahtiin hilaa ylös pyllynsä
Oisinpa karvaton, unohin sheivaa kainalon
Mun suussa hevarin parta on ja opin tahtomattani tuntee täti Moonikan vartalon

Tältäkö tuntuu olla ummetus
Sumpummas ku ihmiskauppasalakuljetus
Leikkimökkii tampattu tiiviimmin ku tehdaskarja
Sumopainijat raskaan sarjan, pöydässä lastentarhan
Saisin helpommin henkee maan alla
Tai jos oisin kolmastoista pikku pupu kaniäidin vatsas
Hälyttäkää lumiaurat
Tää on ku suviseurat pidettäis taloyhtiön saunas
Joudun kolmasti karsinasta kanttiinin puolelle punnertaa
En nääs saa viittä korvatonta pahvikahvimukii mahtuu pienii käsiini yhellä kertaa
Omenatorttuuki tulee vaihtorahal niin iso pala
Et yksin täyttäis kyytön kaikki neljä mahaa
Pöydäs koitan polvet kurkus kuurosokeelle mummolleni kuulumisiini karjuen avaa
Sama se vaikkei se vastaanota sanan sanaa
Eihän se oo koskaa kuunnellu yhtää mun runoakaa
Samaa ku aina, kysyy millon pääsen oikeesee nuottii
Ihmettelee millon tuun astumaa muottii
Mä katon ikkunasta kuinka me Kainuun metsissä juostiin

Harjujen selkärankaa, juurakkoista rantaa, suonikasta vahvaa polun vartta
Ei tarvinu tarkkaa karttaa
Senku Jumalpuulta toiselle
Varoituskolmiopäät huomautti et vaarilla on ollu niitä sydän- ja polvivaivoi
Sännättiin ovesta ulos pakoon itkijävaimoi
Ennen ku ne ehti tehä niitten taikoi
Juostiin ihan käsittämättömii aikoi
Järven ympäri ilman airoi
Ku ei tiedetty, ettei voi

Pirunkirkon perällä oli kapee kallionleikkaus
Just mun mittanen
Se oli nielly alkuperäiskansat
Se sano että saan tulla takas koska vaan
Että tulisin kyllä aina joukkoon sopimaan