Kaksoisvoltti ja pusi pusi -jahti

Kesäpäivä lepäsi lahdella kuin lämmin huopa. Aurinko piirteli kultaisia juovia tyynen veden pintaan, ja minä soutelin vastavirtaan, vaikka tiesin, ettei sillä ollut merkitystä. Tärkeintä oli, että pääsin hakemaan sinut rannalta veneseeni – sinut, rakkaani, joka hymyilit jo kaukaa silmilläsi.

Kun istahdit veneeseen, alkoi meidän ikioma pusi pusi -jahti. Vene lipui hiljaa, liplattaen pehmeästi. Tunnelma oli kuin vastakeitetty kahvi – lämmin ja lupaava.

"Minä haluun uimaan!" sinä kiljaisit kuin lapsi, jolla on kiire kesään.
"Ei sitä asiaa sen enempää puida", vastasin hymyillen – ja sinä nousit veneen laidalle. Kapealle laidalle.

Yhtäkkiä olit jo ilmassa. Kaksoisvoltti sisäänpäin taittaen – niin taidokas hyppy, että siinä olisi uimahyppyjen tuomarikin mennyt sanattomaksi. Samalla tempaisit lippikseni päästäni ja pistit sen omaan päähäsi kuin kruunun. Lentäessäsi listit muutamat sääsketkin, kuin olisit jo ilmassa järjestellyt kesän hyönteistilastoja uusiksi.

Sukelsit. Vesi nielaisi sinut hetkeksi, ja minä jäin katselemaan hiljaista pintaa.
Sitten nousit – kuin merenneito, lippis päässä, silmät kirkkaana. Uit veneen rinnalle salaman lailla, ja minä läpsytin karvaisia käsiäni yhteen kuin onnellinen merikarhu.

"Kymmenen pistettä, rakas!" hihkaisin.
Mutta sinä nauroit:
"Ei se ihan nappiin mennyt. Mekonhelma tarttui hankaimen tappiin!"

Katsoin, ja toden totta – kangasrepeämä hymyili minulle veneen laidalta. Mutta sinä uit jo keulalle, vedet valuen kuin kala rantaan. Kiskoit itsesi veneeseen ja toit mukanasi iloisen kuplan, jonka keskellä me istuimme ja nauroimme – sille hetkelle, toisillemme, elämälle.

"Oi jospa mulla nilkkurit jalassa ois"
"Olisin tehnyt kolmoisvoltin ulospäin taittaen!"
Samalla nauroit ja puristit kumisaappaasi tyhjiksi vedestä.

Matka jatkui. Edelleen oli tyynenä koko lahti, ja meillä oli aikaa – toisillemme, vesille ja tulevalle saarelle, jota kohti osoitit posket punaisena. Tiesin heti: sinulla oli jotain mielessä. Ehkä yllätys, ehkä suudelma. Ehkä se hetki, jolloin elämä tuntui täydelliseltä ilman yhtäkään sanaa.