Kotiesko

Runoilija Kotiesko

Ilan varjot

Ilanpimeys verhoaa maan.Taivaan rannasta pilkistää vielä kirpeän tuulinen syksyn sää.Kylmää kosteutta henkäili pohjan ukko.
Kohmetti nurmet jäädytti lapien veet.Aurinko vetäytyy illan varjoon, kylmyys jo luissa kalvaa.Sukkelaan kullan syliin lämintä hoivaa saamaan.Suloista rakkauden lämpöäs mulle ananat.Kylmästä itkevää sydäntäni sydämelläs kannat.Nyt tarvitaan lempeä
rakkauden rutistus lähtee kehostani kylmän puristus.Ihanasti painaa rintasi sydäntäni vasten sykkien yhteistä elämää.
Selite: 
Kun oikein kylmä ahdistaa on mukava kun on olemassa ihminen jonka sylissä hyvän ja lämpimän olon saa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea ylistysruno sekä syksylle, että omalle rakkaalle <3
Lämmion hyvänmielen runo.
-talvi kanssa armaan on ihan parasta varmaan!
Olipa mukavan tunnepitoinen runo . Rakkaus oikein  ihanasti tulvahti syksyn kylmyyteen!
Onnea!
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
30.11.1947
Runojen lukumäärä: 
3
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.