Etelä-Pylväs

Taivaasta riippuu punainen rauta.

Rämeikkö alhaalla hikoilee vastaan.

Kuudestoista ohut hartsi.

Taonta seis ja taju kankaalle.


Saarekkeilla olkimajoja,

ryppäinä autioina.


Oi! Miksi? Miksi? Miksi?

Kumoutuneina ulos kodeistaan,

nyt tilana aukeaa.


Valikoituneena tämä;

ehkä jossain toisessa todellisuudessa

nämä kentät olisivat täynnä elämää,


mutta toistaiseksi

enteilevän tuulenvireen kaltaisena

sitä kurkottaa kohti sävelmää,

joka Ei ole vielä syntynytkään.


Ilmassa ilman lupauksena

illan samettisesta voitelusta


pitäen sisällään kuitenkin aina sen,

mistä kampeaa yhden uuden askeleen,


yötuulen kuiskauksen.