Auringon säteet;
tuo tulikuuma hunaja
saapuu teeaikaan kultalusikassa
höyryämään kastehelminä nenänvarteeni,
ja tuon pienen teehetken ajan
uskallan taas unelmoida
niin kesän kukkasista kuin uimarannoista
ja kuinka voisin riisua nahkani,
kastaa sen kokonaisena kimmeltävässä vedessä,
joka ei tuntisi minua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Kauniisti kuvailtu tuokio elämää, kiitos : )))
Aivan ihastuttava tunnelmapala, joka kasvaa nopeasti arkisen hetken kuvauksesta suuremmaksi kokonaisuudeksi, jonka voi tulkita monin eri tavoin! En toki tiedä, mitä haet takaa, vaan siinähän runojen eräs hienoimmista piirteistä piileekin, miten jokainen voi löytää niistä merkityksensä; itselleni tuli tästä mieleen jonkinlainen puhdistautuminen tai uudelleensyntymä, miten jättää menneisyyden pölyt ja painolastit taakseen. Olla jälleen puhdas ja merkkaamaton kuin vasta pakasta vedetty!
Sivut