Kuten me nousemme ja me laskemme,
yhtä varmasti myös tunteet kerran heräävät
Rakkaus ei katoa; se vain kantaa toista nimeä,
joka pyrähtää alas taivaalta parvena
"kipu" "kipu" "KIPU" "kipu"
"kipu" "KIPU" "kipu" "kipu"
"KIPU" "kipu" "kipu" "KIPU"
"kipu""kipu" "kipu" "KIPU"
Taivaan sananen on tuttu hälle,
joka on koskettanut kuunvaloa
Aurinko nielee painavan kuvan
kalvakoista kraaterikasvoista
Hänkin kerran näki sydämellään yöhön
annettuaan kuunvaloon kätensä
Selite:
Tarpeeksi kun toistaa jotain, se menettää merkityksensä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tästä tuli mieleen myös sitaatti jostain Mika Kaurismäen elokuvasta: "Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme."
(Selitteeseen: on muuten mielenkiintoista, että sanat saattavat kokea tuollaisen inflaation. Nehän menettävät myös totuudellisen oletusarvonsa — siksi kai kaikenlainen propaganda perustuu toistoon. Valhe muuttuu todeksi toistamalla se riittävän usein.)
Pidän myös näkökulmasta, jonka otit selitteeseen, kun itse olin ajatellut sitä pintapuolisemmin. Huomaan kuitenkin, että vaikka kuinka iskisin tuota kipua näppäimistöön, en tunne sitä sen enempää, en sen vähempää. Valhetta kai kaikki? ;)
osaat kyllä kirjoittaa sisältöä Runoihisi
niin ja taitavasti sanaillen
Sivut