Aava

Miten monta kertaa ajoin kotiin
mustat mielessäni.
 
Ne ajat ovat takana.
En ole enää se sama.
 
Joka motkotti, itki ja kiroili
kun humalainen,
krapulainen
vastassa vinoili.
 
Ja silti yritin ja rakastin,
vihamieliset tunteet pakastin.
 
Siinä parisuhteessa yrittäminen
oli kuin hidas hirttäminen.
Nuora kiristyi kiristymistään
kumpikin kärsi pyristelyissään.
 
Minä pakenin.
Uutta elämää virittelin.
 
Nyt vierelläni on ihminen
joka katsoo minua hymyillen
sinisillä silmillään
rakastaen.
Katsoo minua niin
lämpimästi,
hellästi,
että minua alkaa ujostuttaa.