Kaunis valhe hälvenee,
kuin syksyn lehdet, putoavat
kyyneleet taivaan kasvoilta,
joilla rakkauskin kasvoi kerran
ja lohdullinen ilta hämärän
silloin sydämemme saa
kietoa yöntummaan seittiin
kun kesä lankeaa.
Amorin alainen tunne,
keskitettynä syvälle rintaan
tai tuo tuonelan takainen tunto -
nehän ovat kuin kaksoset -
iskee, suutelee ja vetää alleen
pimeän sydänyön
ja peittelee tulisin sävelin
sävystettyä sonaattiaan.
Ja saapuu kaikkien värien aikakausi,
lakastuvien kukkien viimeinen leposija.
Hiljainen kuolema kerryttää satoaan
ja on pian sadon korjauksen aika.
Juhlimme elämän taikaa
ja tomusta avaruuksien
otamme vastaan syysajan auringon.
Tämä on kosminen kierto,
so mote it be
and be blessed.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Kuolemalla on silmät aina auki/sillä kuolemalla ei ole lainkaan silmiä/joita sulkea/Sen takia hehku ja katso/ ole iloinen siitäkin ajasta/ jolloin näit auringon pimenevän / maan savuista, /maan kallistuvan ja painuvan varjoon /elokuun taakkojen alla. Kohta / niitäkään ei enää ole. / (Kirkas, hämärä, kirkas. 2008, 404).