Tumma sydämesi synkistä syvin -
kuin Mariaanien hauta mertemme/maidemme alla -
vuotaa kaunista ikivertaan
huulieni lävitse,
rintojeni kupeeseen.
Hopeisen, ikuisen Lunan luona
näin lupaudumme toisillemme.
Sinä hiljenet, viilenet -
makaat hiljaa, kuin hauta:
Suutelen ikuisen elämän
ja nielet pimeyden.
Sidothan rakkaani pitsiset nyörit
vyötäröllein solmittuun neidonsurmaan.
Minä omistan tähdet silmistäsi
ja sinun laulusi on yöhöni hunajaa.
Vereni vieressäin veressäsi,
mikä klisee olemmekaan, me ikuiset kaksi.
Palvomme öitä ja paeten aikaa
syntyy tumma rendezvous.
Yöhän on rakkauden aikaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



