Maailmankaikkeus hyväilee
mieleni kiemuraisia neutronipisteitä
suoraan kosmostaajuudelta
rikkoen todellisuuden rajoja
rakkaudestaan/
suutelee sieluni rosoista pitsipintaa
kemikaalisen romanssimme käydessä
yhä uusille ulapoille
ja aaltopituuksille
avaruuden ikiyön alla
taittuvat vuodet ja aika, kuin
menneisyys tulevaisuutta vain olisi
uudenvuodenaattona
palaisin kanssasi,
palaisin kanssasi,
kuin olisi vuosi 1666
ja me kerettiläiset
löytäisimme
uuden maailman
kaavan.
Alkemiaa.
Tämä on alkemiaa,
emmekä vielä
tänäkään päivänä
hylkää pyhinä
pitämiämme
alkuja.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



