Huokauksia, ääniä Viktoriaanisten
palvelijoiden,
vaaleiden puuterikasvoisten kaunotarten -
rujosti ruttoon kuolleiden
kummitusten
lienekö näin kartanostain kuulin -
vaiko sitten säkeitä oman sydämeni,
säveliltään bi-polaarisen,
paranoidin?
Luiden alta, maasta alisen omasta
luoksein kulkeutui epäpyhä Samhain,
kun täällä nurinniskainen vuodenpyörä
taas jälleen päivänsä päättää.
Hirtehiseen alkuunsa se laskeutuu
vaan me juhlimme häitä,
enme hautajaisia,
ja syömmehän leivonnaisia -
let us eat cake -
näinä aikoina turmiollisina:
Aikana infarctus cordis.
Kummituksia ja haaveita -
mieleni sisäistä alitajunnan kansaa -
korsetteineen ja turnyyreineen
he käyvät öisin vierailemassa.
Huokauksia, aatostein aaveita -
on todennettu vuosisatoja.
Me opiskelemme nykyisin mykologiaa,
todella six feet under:
tähtien alla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



