Minä olen jumaloinut sinua,
mutta koko minut sinä petit.
Jätit jälkeesi alkemian avaimen,
joka rakkaudestaan rikkinäinen on.
Musta aine minussa - koko sydämeni tunne,
nyt - kun minut on Amorini pettänyt
ja jättänyt kuin yksinäinen,
eksynyt kalmankuva olisin
tähän pimeään maailmaan
johon synnyin,
kuin neitsyt.
Huora minussa kysyy
ja vaimo minussa vaatii tietoa,
mikä saattoi teon tähän tragediaan,
joka rikkoi sielun, mieleni synkisti
ja repi sydämeni ulos.
Vielä näinä uusina aikoina
ja esiantiikkisina tunteitakin
minä olen muistanut sinut.
Rakas,
paholainen.
Minä olen jumaloinut sinua vuosia,
mutta eloni sinä petit.
mutta koko minut sinä petit.
Jätit jälkeesi alkemian avaimen,
joka rakkaudestaan rikkinäinen on.
Musta aine minussa - koko sydämeni tunne,
nyt - kun minut on Amorini pettänyt
ja jättänyt kuin yksinäinen,
eksynyt kalmankuva olisin
tähän pimeään maailmaan
johon synnyin,
kuin neitsyt.
Niin kovin vaitonainen olet.
Niin kovin hiljaisia ovat.
Huora minussa kysyy
ja vaimo minussa vaatii tietoa,
mikä saattoi teon tähän tragediaan,
joka rikkoi sielun, mieleni synkisti
ja repi sydämeni ulos.
Vielä näinä uusina aikoina
ja esiantiikkisina tunteitakin
minä olen muistanut sinut.
Rakas,
paholainen.
Minä olen jumaloinut sinua vuosia,
mutta eloni sinä petit.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



