Kannan mieleni sinun kainalosi poukamaan/
ja rintani painan kiinni toisen rinnan luita -
kuulen sydänten sykkeiden kanavaa
ja varma olen - täällä ei ole muita.
Kuin kaksi yhdessä sykkivää pulssia
vannoen palvovansa Venus Ishtaria
ja kunnioittamassa Inannaa,
uhrialttarillaan.
Veresi on katoavaa luonnonvaraa
ja tänä yönä olen kohtalosi papitar:
Kuolla pois iättömien tähtien alla,
siinä on jotakin koskettavaa -
peräti poeettista.
ja rintani painan kiinni toisen rinnan luita -
kuulen sydänten sykkeiden kanavaa
ja varma olen - täällä ei ole muita.
Kuin kaksi yhdessä sykkivää pulssia
vannoen palvovansa Venus Ishtaria
ja kunnioittamassa Inannaa,
uhrialttarillaan.
Veresi on katoavaa luonnonvaraa
ja tänä yönä olen kohtalosi papitar:
Kuolla pois iättömien tähtien alla,
siinä on jotakin koskettavaa -
peräti poeettista.
Ruokin sinua, kuin emo lintujen
ja pesen puhtaaksi, pyhimpään pukuusi puetan.
Vielä viimeisen kerran takaan suudelman/
huulillesi, annan rakkauden taian.
Ja katoava olet pois, kun synkin sysiyö.
Kirjoitan hopean ihollesi,
sana kerrallaan.
ja pesen puhtaaksi, pyhimpään pukuusi puetan.
Vielä viimeisen kerran takaan suudelman/
huulillesi, annan rakkauden taian.
Ja katoava olet pois, kun synkin sysiyö.
Kirjoitan hopean ihollesi,
sana kerrallaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



