Valkoisia, pitsisiä mekkoja
metsän keskellä kutovat prinsessat
hukkuvat keijupölyyn tai kokaiiniin -
oma myrkkynsä on niin huumaavaa,
kun yli puolenyön käy aika/
taika tämän maailman
loitsukirjansa varmasti täyttyvät
seksistä ja vallasta.
Ikiajan Armadasta löytyvät lohduttajat
jokaiselle, jonka sydän on autio.
Talo, jonka huoneissa tanssivat
kuolleet, elävät ja kohtalot.
Määrittävät polkuja.
Kutovat aikaa.
Valheita,
virkattuja vitsejä/
pettävän heikkoa,
heppoista
pitsiä.
Pintaa paljastavaa,
tajunnan alta.
Hauraita toiveita,
niin kovin halpa
on aika.
Puhdasta pellavaa ja puuvillaa kanna,
kapiokirstuihin uhriksi anna.
Lupaus rikkaasta, laveasta talosta.
Rukous rakkaudesta,
vaan sielu aina rakkaasta.
◇◇◇
Metsän keskellä tanssivat Jumalat
sirpit ja kuut lanteillaan.
Nuo ikivalkeaa iäti palvovat
kansalaiset tämän
lahonneen maan.
Ja prinsessamme, untaan yhä nukkuneet.
Kuvitelleet kosmoksemme olevan.
Valkoisissa,
pitsisissä mekoissaan kulkevat
läpi taivaan ja maan.
Yli tämän päivän.
Ajati ali huomisen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



