![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Psyloche kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2257-1769837900.jpg?itok=QrcaTjz0 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Psyloche kuva")
Missä kulkevatkaan ikitaivaan tähdet
mertemme jo lähennellessä avaruuden kattoa?
Taivaan pudotessa peililasina yllemme,
katoavatko varjotkin -
nuo toiseuden fantasmat?
Uudenajanaattona
yhteenkietoutuneet juuret
aina Atlantiksesta asti
yhtyvät.
Saapuu pimeys ja sysiyö,
kuuttaret syövät kuun/
Apophis auringon.
Kiroukset täyttyvät.
Harhaako täällä lie olemme,
vainko aikojen armosta
kuljemme
kannatellen itseyttämme -
keneltä todella lainaamme aikaa?
Yön taikaa katso ihaillen: noita tähtiä,
kun itsekin vain tuhkaa ja tomua
me kaikki olemme omia taivaan.
Lapsia ikuisuuden,
kosmoksen kuvia.
mertemme jo lähennellessä avaruuden kattoa?
Taivaan pudotessa peililasina yllemme,
katoavatko varjotkin -
nuo toiseuden fantasmat?
Uudenajanaattona
yhteenkietoutuneet juuret
aina Atlantiksesta asti
yhtyvät.
Saapuu pimeys ja sysiyö,
kuuttaret syövät kuun/
Apophis auringon.
Kiroukset täyttyvät.
Katso, sinä itse pyhyys:
tuolla elävä ihminen
ratsastaa valkeaa hevosta
luupuvussaan.
Kuolema nauraa
rakastellessaan
elävää lihaa
makunsa mukaan.
Ja jossakin repeää maa,
kuolleet eloon syntyvät
pimeyden kohduistaan/
vaikeroivat hartaat
.
tuolla elävä ihminen
ratsastaa valkeaa hevosta
luupuvussaan.
Kuolema nauraa
rakastellessaan
elävää lihaa
makunsa mukaan.
Ja jossakin repeää maa,
kuolleet eloon syntyvät
pimeyden kohduistaan/
vaikeroivat hartaat
.
Ja tämä jokapäiväistä jo on/
nykypäivän aalloilla.
Metaforin kuvailen
ihmisen karmaa.
nykypäivän aalloilla.
Metaforin kuvailen
ihmisen karmaa.
Harhaako täällä lie olemme,
vainko aikojen armosta
kuljemme
kannatellen itseyttämme -
keneltä todella lainaamme aikaa?
Yön taikaa katso ihaillen: noita tähtiä,
kun itsekin vain tuhkaa ja tomua
me kaikki olemme omia taivaan.
Lapsia ikuisuuden,
kosmoksen kuvia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit