Narrin teit minusta - ilmaa maailmaan -
jossa muuta en ole,
kuin pilkattava woodoonukke,
jota toisten kautta -
aina toisten kautta-
voi syyttäen osoitella, "suojella"
ja sortaa.
Kaksinaamainen luonnonluva
ei ansaitse minua hengittää,
siksi siellä, missä sinä olet
minun rakenteeni on vettä.
Ja tuuleksi muutun -
synnytän hirmumyrskyn
kun sinä tulena saavut
uhaten liekeissäsi polttaa.
Vanhan maailman tarttuva sairaus
on vuoksesi osansa saanut,
minustakin.
Auringonkeltaiset kedot keväiset
kohta kukkivat pihalla
puhdasta narsismiaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit