Minä olen Kuollut nainen
kävellen yhä, kuten elävä.
Hymyillen, kuten haavoittumaton.
Tanssien yhä, kuin
olisin vereni pitävä.
Alla tuhannen auringon loiston
ja miljoonan kirotun kuun kalvaessa
yöllisen mieleni pimeimpiä
kujia ja kartanoita
kätken siemenet öisin ihonne alle:
Suudelmin ja suurin lupauksin,
joilla tuhottiin haave vaatimaton.
Poltettiin pois ikivanhat unelmat
nuoren mielen rakentuessa.
Pimeäähän minä sisälläni pitelen,
sillä minä olen Kuollut nainen.
Ihoni syövyttää luuni
rakkaudestaan.
Rakkaudestaan
elo vaikenee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



