Huomenlahjat

Sydämeni ei ollut kovin kolkko vielä eilen,
maatessaan kuolleen pintasi takana
se sykki "happily ever cadaver-henkeen"
sointuja rakkauden rintasi alla.
Kunnes tuli syys ja tippuivat pois lehdet
vuosisatojen ikäisistä puista
mieleni pihamaalta puhasivat tuulet
pimeästä pohjolasta,
kohmeisilta mailta.

Ja niin lauloivat kirkon kellot
hautalauluaan.
Suudelma muuttuivat surunsäveliksi
ja häävuoteemme
uurnaksi lehtoon/
lentoon lakosivat linnut,
tuonentuhkaksi.

Huomenlahjoiksi
Manalaan.

Sieluni on kudottu kirjavaksi
vaikka nyt sen valoja korostaa
vain yö ikuinen ja illat
huutavat nimeäsi kasvoilta kasvottomilta:

Luitasi lukenut olen,
kuin Raamattua.

Ikävöin, niin ikävöin
tätä langennutta aorttaa
ja täynnä tyhjyyttä ovat
nämä pimenevät illat.

Kadotusta ja Genehennaa
varjoisani kannan.

Kirottuja kirjoja kirjoitan,
ja rakkauden aikaa.