Haudassani lepäsi elämänkuva.
Niin onnellinen ja punaposkinen:
Rakkaudestaan typerä
ja hauras.
-Jo alaikäisenä tyttönään kuollut.-
Perhosiensa perässä juokseva,
rakkaudestaan haaveileva tyttölapsi
aikuisen naisen ruumiissa,
silti pukeutuneena värittömiin mustiin.
Silti peläten synkkää ikiyötä,
joka hänet jo varhaiten otti:
vaikka aamuja vietteli ja
Heliostaan himoitsi.
Liikaa eli luottaen petolliseen iltaan.
Sinun tuhansiin silmiisi -
niiden unikuviin.
Tuhansiin katseisiin hautojen takaa,
jotka yhä täällä elävinään käyvät.
Se on kosminen vitsi.
Memento Mori.
Memento Mori.
♡♡♡
Ikkunansa takana seisoo todellisuus.
On sillä sydämensä kädessään
ja rinnassansa rasia.
Haudantakainen kosija,
vai elämäkö se vielä
kertaalleen kieroillen viekoitteli?
kertaalleen kieroillen viekoitteli?
Vaikka nainen itse on lahja jo kuolemalta,
kerrottu pois kymmenin taruin.
kerrottu pois kymmenin taruin.
Haudassani lepäävä elämänkuva,
on hän jumaltensa siunaama
ja petojensa oma.
Tuonelan nainen hän on katseeni takana,
vielä kerranko kanssani palat?
Ikkunasi takaa,
sinä elät aikojesi alta.
Onko todellisuus taivas
kosmoksen rajalla?
Memento Vivere.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



