Kuiski korvaani kuoleman airut
Tanssi tyttö, vielä kanssani tanssi.
Kuiskasi sydämeni kamareihin
sanansa vietellen.
Merkitsi suudelmin kaulalle/
luoksensa tähtiin kutsui,
yötaivaalle.
Eikä yön pimeässä pala yksikään kynttilä.
Me makasimme toisemme aina hämärässä.
Kuinka lämmin kosketus voikaan olla terän:
hänen sanansa viiltävät,
yhä kai elän.
Ja luista, luista valtakuntamme rakentuu -
sillä sellaista on rakkaus -
raakaa ja yön hämärään
me kaikki jättäviä olemme
soihtumme lopussa.
Minua rakastaa piru itse,
rakastelee kuolema.
Kaltaiseni kierot keijukaiset
pudottavat siipensä pois
luonnonkiertoon.
Selite:
Masennuksesta ja pimeästä rakkaudesta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut