![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Tällä kertaa mietin Kafkaksi tulemista,
valumista Herman Hessen arosudeksi.
Nietsche nyökkää yritykselleni.
Päätän vain riisua itseni,
antaa kesän päättää siitä,
vapaudunko raskasmielisyydestä.
Aistini sulavat yhteen ja läpäisen
punamullatut lattialaudat.
Maa varisee pilviin, arkunkantajat ovat varattu loppuun ensi talveen asti.
Joudun niittämään itse itseni.
Muistan vuolla heinäseipäät ja antaa luvan hevosille laulaa minulle ruokatunnilla.
Kiedon ruutunenäliinan päähäni ja selitän hikiselle selälleni,
ettei sen kannata odottaa väsymystäni.
Taakkani on maailman reunalla,
siellä missä variksenmarjat ovat kypsiä.
Muodostan unistani suudelmia siltä varalta,
että joku osaisi kirjoittaa niillä pehmeitä sanoja
rakkailleen.
Teroitan viikatteeni ja katson peiliin.
Luen sieltä kirjojeni nimet ja ne ihmiset,
jotka ovat muuttuneet susiksi.
On ennustettu ruusujen aikaa.
Minä kuljen siitä ohi ja vieritän ikuisuuden
kivilohkaretta samoin kuin me kaikki, ikuisesti Hourulaan tuomitut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
- itsetarkkailun hedelmä, elämän tarkka kartoitus - kiitos!
Sivut