![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Ilman melaa, joettomana, järvettömänä, merettömänä
suutelen rantaa ja yritän mieltää kaislojen lähentely-yrityksiä hyvän kautta.
Lasken päiviä. Myrsky heittää minut syvemmälle korpilammen rannan uumeniin, kivikko raapii vatsaani.
Yhä toivon, että tulisit.
Korppiparvi käy laidoillani, tuhdoillani, aloittavat mielettömän nokkien koputustanssin, takuttavat lasikuituhelmoihini mustia koloja, joita västäräkit luulevat karvamatojen päiksi.
Odotan lainetta, aaltoa, maininkia.
Kylkiviivani alkavat haalistua. Juokset ohi syksyn, talven ja seuraavan kevään.
Haperrun, kuivun, silmäni eivät enää näe vedenpinnan heijastuksia.
Odotan silti.
Odotan painoasi, sitä voimaa, jonka vaadit veden kalvoilta, painaumaa, että olisin taas vakaa ja lipumassa kohti ensimmäistä koskea. Ohjaat minua vakain käsin. Riemuitset putouksen kuohuista ja siitä, että olemme molemmat taas ehjiä.
Sammal alkaa kasvaa laidoilleni, polku poukamaan metsittyy, kuusivanhus kaatuu jotoksen yli.
Tiedätkö edes sitä, että veljesi jätti viimeksi minut kääntämättä, että pohjani olisi taivasta kohden enkä kastuisi?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun vesi sisälläsi jäätyy talveksi?
suutelen rantaa ja yritän mieltää kaislojen lähentely-yrityksiä hyvän kautta.
Lasken päiviä. Myrsky heittää minut syvemmälle korpilammen rannan uumeniin, kivikko raapii vatsaani.
Yhä toivon, että tulisit.
Korppiparvi käy laidoillani, tuhdoillani, aloittavat mielettömän nokkien koputustanssin, takuttavat lasikuituhelmoihini mustia koloja, joita västäräkit luulevat karvamatojen päiksi.
Odotan lainetta, aaltoa, maininkia.
Kylkiviivani alkavat haalistua. Juokset ohi syksyn, talven ja seuraavan kevään.
Haperrun, kuivun, silmäni eivät enää näe vedenpinnan heijastuksia.
Odotan silti.
Odotan painoasi, sitä voimaa, jonka vaadit veden kalvoilta, painaumaa, että olisin taas vakaa ja lipumassa kohti ensimmäistä koskea. Ohjaat minua vakain käsin. Riemuitset putouksen kuohuista ja siitä, että olemme molemmat taas ehjiä.
Sammal alkaa kasvaa laidoilleni, polku poukamaan metsittyy, kuusivanhus kaatuu jotoksen yli.
Tiedätkö edes sitä, että veljesi jätti viimeksi minut kääntämättä, että pohjani olisi taivasta kohden enkä kastuisi?
Tiedätkö, miltä tuntuu kun vesi sisälläsi jäätyy talveksi?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
