![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Siinä se loikoili,
harakanpaskojen välissä,
sadan vuoden yksinäisyyden jälkeisessä nälässä.
Suomukas ja sopivan kaltainen,
karvaisa ja navanalustaa kaisloista nyppivä.
Hätää sillä ei ollut, laiturin kielellä,
juuri joesta noussut lumpeiden välistä,
ääniä yritti päästellä,
koska varsin tahi hieman oli heikko,
kurniva haarahäntäinen jokipeikko.
Ripset se kynsillä rapsi,
mudan pois pudotteli ja parempaan
itsensä asetteli, sai ensimmäiset sanat,
kurnautti: "Voi kehveli, ellei kohta rihveli!"
Miiliusilmillään tihrusi, kaikkialle halasi,
koska vailla ketään
se äsken pois sadan vuoden lumousta nukuskeli.
Vasten auringon nietoksia se nousi,
ovelleni käveli, korisevana kolkutti,
ohi eteisestä keittiööni livahti.
Minä sille pannukahvit ja puuron keitin.
Napaani sen nykeröön vertasin.
Sitten naurettiin kuolat rinnoille.
Oli sillä jutut. Koko sadan vuoden unen mulle uskalsi.
Kerroin sille miten maailma sillä aikaa pyörähti.
Vakavaksi karvasuomuolento naaman rutisti.
Se jokeen äkkiä karkuun polskahti.
harakanpaskojen välissä,
sadan vuoden yksinäisyyden jälkeisessä nälässä.
Suomukas ja sopivan kaltainen,
karvaisa ja navanalustaa kaisloista nyppivä.
Hätää sillä ei ollut, laiturin kielellä,
juuri joesta noussut lumpeiden välistä,
ääniä yritti päästellä,
koska varsin tahi hieman oli heikko,
kurniva haarahäntäinen jokipeikko.
Ripset se kynsillä rapsi,
mudan pois pudotteli ja parempaan
itsensä asetteli, sai ensimmäiset sanat,
kurnautti: "Voi kehveli, ellei kohta rihveli!"
Miiliusilmillään tihrusi, kaikkialle halasi,
koska vailla ketään
se äsken pois sadan vuoden lumousta nukuskeli.
Vasten auringon nietoksia se nousi,
ovelleni käveli, korisevana kolkutti,
ohi eteisestä keittiööni livahti.
Minä sille pannukahvit ja puuron keitin.
Napaani sen nykeröön vertasin.
Sitten naurettiin kuolat rinnoille.
Oli sillä jutut. Koko sadan vuoden unen mulle uskalsi.
Kerroin sille miten maailma sillä aikaa pyörähti.
Vakavaksi karvasuomuolento naaman rutisti.
Se jokeen äkkiä karkuun polskahti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut