että saisin kiinni sen ohuen virvan
joka nyörittää pallosalaman juosteet?
Riehu sisälläni vaanii
ennustuksien kirjokansia,
loukuttomatonta pellavaa,
ristipistettyjä pyhimysten kasukoita.
Tarvitsen vain paljaan ihon,
yhtä huokausta vaadin,
kouraisua unesta, joka leivotaan
taivaanpankolla.
Tyynylläni eilisen raju,
huomisen kuohu,
tämän päivän hyveet,
rauhaksi loitsittu
vesipääskyn keinahdus vasten yötä.
Milloinkaan ei tiedä olomassaolostani,
silloinkaan olen kastamaton
suudelman aikeisiin.
Synnyn läpi vuosieni kalvojen päivieni kerroilla.
Päästän niden värit juoksemaan pakenevien kauriiden sarviin.
Ehkä ne puhkovat minulle keveän huomisen.
Ehkä niiden sametti ei enää rispaantuisi.
Ehkä minä nuolen niiden sileää ennen kuin herään.
Maahiseksi olen liian pyöreäkorvainen,
taruolennoksi läpinäkyvä.
Vatsassani pyörii avaruuksia kuuntelevat vuorten huiput.
Ehkä olen vain viima jättiläiseni hartioilta.
Ehkä olen kerjäläiseni säksättävä nauru.
Ehkä annan kitukasvuiselle sielulle tunturin nimen.
Saatan olla haltijan käsky, jota ei ole vielä kirjoitettu ensimmäisen lapsen satukirjaan.
Pilvet halkovat sydämeni - vallaton kesäjäätelö vaatii pistaasia kielelleni.
Varjot ovat jääneet yökylään ja kääriytyneet vaahteranlehtiin.
Nostan mesikämmenen kuonon pois poskeltani.
Meillä oli suunnatonta eilen kuusien tavernassa.
Itketin kahta orpolasta kertomalla, että olette huomenna rakastettuja.
Onneksi muistin nukkua saviset saappaat jaloissani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi