![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Pahat ja hyvät sanat
Sillä lailla - pidän paikoillaan sanoja, joita ei pitäisi olla olemassa.
Millä lailla ? - Tyhjä kysyy - minun ei tarvitse edes empiä - käännän vain pääni ja heijastun jokaiseen ihmetykseeni tuon vikurin joen pinnasta, joen, jota viime talvi ei onnistunut salpaamaan.Liukastelen ajatusteni kanssa horisonttiin, se ei välitä pitää minua huomassaan, vaan kumoaa minut avaruuksien takapihalle.
Pyörin ja nukahdan, koska se on taito, jolla voi hidastaa katoamista.
Jossain täällä pitäisi olla myös rakkaudellisuuden luut - luulisin - se koliseva ruumisarkku, johon myös kaikki tärkeimmät sanat on lukittu. Imen tähden sakaraa, joka pukeutui valepukuun - tyynyliinani nurkaksi. Universumi maistuu pakkasraudalta, sellaiselta kylmän kiivaalta, joka pakotti lapsena kokeilemaan kielellä.
Uneni on mehevä, lihava mato, jonka kireät vyötteet nirisevät muhkuraisina ja epätäydellisenä eteenpäin kuten ihmiskunnalle jäljelle jätetyt sanat - epätäydelliset lauseet, joilla ei voi rakentaa kauniita lupauksia, eikä niiden sanomaa voi yhdistää voimaannuttaviin kertomuksiin - saatikka sankaritarinoihin. Ne sanat ovat karheita, piikkisiä, kulmikkaita ja teräviä ja niiden tapana on asettua poikkiteloin julistajiensa kitoihin ja valuttaa kuolaa ja uhmakasta itsekehun vaahtoa. Ne ovat väärien johtajien ja demonien sanoja.
Kuuntelin hetken niitä sanoja ja tuskin sain pidäteltyä henkeäni, sillä niin raskaat olivat niiden salvat.
Katson uudelleen jokea pellon nilkoissa. Tämä talvi on sen jäädyttänyt. Arvattavaksi jää lasketaanko jääpeitteen alle myös halvat sielut. Pajut murtavat katseeni, tuuli herää ja minä.
Mutta muistan yöstäni oikeat ja väärät sanat.
Harjoittelen parempien kirjoittamista, jotta voin sitoa toivon nyörit uuteen kirjaani.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
