Ohi
huulet mustikkapuurossa
maku jättää värin, liukenee
Kahville käy samoin ja päinvastoin
tuoksu vaikenee
tumma jää puhuttamaan kupin reunoja
lehti huulipunaa käy nukkumaan
varmana siitä että koki viimeisen suudelman
kirjaimet oikaisevat itsensä viivoiksi jänittävät sitten kiepiksi, hyrriksi, joilla aika käynnistetään
uudestaan katsettasi varten
Silti kirjoitan ohi rakkaudesta,
ohi ikkunan alla nukkuvista kehäkukukista
ohi sudenkorennoista,
ohi tavasta, jolla kohdataan lempeät aikeet
Jos päästän tarpeeksi irti,
jäisikö aika hetkeksi paikoilleen,
olisi niin paljon sanoja, jotka pitäisi saada osumaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit