annan katseeni vaeltaa
ikkunassa kärpästä paleltaa
mansikat tanssivat sateessa
mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin
ja miksi aikuiset jumalaan
milloin jouduin tähän hetkeen tukalaan
nielen vanhuuteni
se vei mennessään rohkeuden
katson peilistä pälvikaljua isältäni
karvat säärissä näykkivät tuulten kieliä
poikuuden leivänmurut
hampaiden väleissä
sanonko tosiaan mitä ajattelen?
vai vaihdanko keitinveden?
laahaan teiniä koulun pihalla
samettihousun lahkeet rakkaudesta repaleisina
verkkoaidan takana kadehdin
kun kovikset juovat rohkeutta pullosta
- haluan mukaan enkä ikinä uskalla
mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin
ja miksi aikuiset jumalaan
milloin jouduin tähän hetkeen tukalaan
olen niin rikki - saanko kysyä itseltäni miksi
hoivakodissa äiti itkee mielen kaitakuvia
uskoo olevansa pihatansseissa
ja minä hänen pikkupoikansa - vastuussa hänen tunteista
ei ole minulla kirkkoa
ei hengen himoa
tiedän että tosi on totta
asia asiaa - tähti pyytää ehkä pyrstöä komeetalta
muistan juuri ja juuri ottaa kinkun uunista
on jouluja
joissa sydämellä ei ole kotia
soisinko veljelleni sanan anteeksiantoa?
mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin
on vain valo joka katsoo silmistä silmiin
ja luottaa muistoihin huojuviin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi