pyydystin itseni, sen lapsen,
joka näki oikeasti perhosen
Yksi sanomalehti ja viisi unohdettua tietokirjaa,
voipaperia, teippiä, sakset, väriliituja, vanha mustekynä,
viivotin
Niitty on tuolla kahden sadan metrin päässä, oja, hiekkatie -
kaikki mitä jäi kesästä jäljelle
kaikki mitä taivas ja pilvet antoivat
värit jotka osasivat laulaa ja joista hyönteiset joivat
Tein sillä lailla vanhanaikaisesti
uskalsin värien joukkoon ja keräsin kaikki mikä juovuttaa,
keräsin kaiken mistä voi rakentaa hymyjä ja avata ystävieni silmät
kenties saada aikaan muutaman ilon kaaren heidän rintakiehisissään
Sinä, ota tämä kirja, johon olen silittänyt kaikki nämä kasvit ja painanut ne silkin kaltaiseksi
Tiedä, että ajattelen sinua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi