metkan kesän kääntöpuolen:
Onko sitä kesäterässä, vai vain toiveiden ylösnostama,
väärin ymmärtävä sieluämpäri - hyvässä lykyssä
jonon viimeinen muovisoikko?
Et ehdi laskea kaikkia auringonpainumia etkä sen kehrän
päiväunilaikkuja, koska huomaat vain sen, jonka näit
kävelyretkellä meren rantaan tai onnenkantamoisen,
jolloin istuit ystäväsi kanssa saunan jälkeen laiturilla.
Et ehdi laskea kaikkia mielesi notkoja silloin kun oranssi tippuu
horisontin taakse - luulit kenties, että siinä vilahti ilo.
Et pannut merkille löylyihin palattuasi,
että rantakoivun lehdet pullistelivat keltaisia suonia
ja sinun hikesi oli puun hikeä ja kesän ruoskanjäljet.
Kesä menee aina, nokkoset vauhkoontuvat
ennen kuin lakastuvat ja aiheuttavat kirpeyden syksyyn.
Kaikesta pääsee väri, pesemättömät räsymatot kiroavat.
Tomu kiteytyy unohtuneen vuoden kuteisiin.
Pehmeästä tulee kovaa eikä se osaa enää puhua.
Minne sinä menet sen jälkeen kun olet tarkistanut ruohonleikkurin
öljyt ja ilmansuodattimen viimeisen kerran?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut