Minun luuranko on renkeni

Luuni ovat kulkeneet pitkän matkan
päästäkseen tänne, missä seison nyt.
Harjun portaille
aina ylimmälle askelmalle asti,
eikä ole luonteen lujuutta kiittäminen:
luuni minua lennättävät

Niistä jokainen on turmeltu
rakkaitteni känsäisillä käsillä,
jotka ovat kaivertaneet nimensä luuhun,
etten edes kylmän niveliä nuollen
kävelisi ilman teitä

Luuni ovat pimeän tullen piimällä kovetetut
ja istuneet maat muotoonsa.
Aamutuimaan värisevän rinnan läpi
ne ovat käskeneet minut nousemaan.
Ja minun luuni,
tosiaan, olen seissyt niillä kuin
pitkospuilla iltaan asti

Eloni on säilötty
etikatta
niiden tikapuiden syihin syviin;
vaik' yksi murtuisi, loput huutaisivat sen puolesta
ja minun sisälläni soittaisi kalmakuono
-orkesteri

Vaikka nikamani osaavat laulaa
vain elegioita naksahtaessaan,
ne ovat viimeinen eloni väylä:
tuki ja turvani,
että äänihuulteni lakatessa värisemästä
myös luuni vaipuvat kunnioituksesta hiljaisuuteen

Minä vain katoan ympäriltä