Puolipäivän aikaan
saavumme linja-autoasemalle.
Asemalla tapaan Billyn, saksalaisen, hän on menossa
sinne mistä juuri tulimme, kommuuniin.
Keskustelemme kunnes auto tulee ja hän nousee siihen.
Mikä on koiran nimi, hän kysyy.
Sanon: "No name, it's free dog".
Billy pujahtaa linja-autoon, huudan hänen peräänsä:
"Hei... She is Lilian!"
Billy kääntyy ja virnistää; hän heilauttaa kättään:
"Goodbye Mike and Lilian."
Voi sinua, Lilian.
Vielä viisi mielenkiintoista päivää me matkustimme.
Junassa salakuljetin sinut takkini alla
rajalta toiselle.
Onnellisesti nukuit konduktöörin ja tullimiesten
kävellessä vaunuosaston läpi,
nukuit piilossa takkini alla, pieni Lilian...
Kunnes junassa Tanskan ja Ruotsin rajalla,
jossain siellä, tullivirkailijan katsoessa passia,
heräsit takkini alta ja pistit pääsi ulos.
Tullimies säpsähti, hänen kasvonsa tulivat vihaisiksi.
Minulle annettiin kaksi mahdollisuutta,
ystäväni Lilian -
ensimmäinen todellinen ystäväni, sinä
joka luotit minuun niin kovasti -
joko veisin sinut takaisin Tanskan puolelle
tai lopettaisimme sinut nyt heti
Helsingborgissa.
Vapisit astuessamme kuolemaantuomittujen huoneeseen
mutta katsoit sitten kasvoihini
ja rauhotuit sylissäni, painauduit vain
hiljaa minua vasten - - -
En tiedä mikä minulle tuli mutta aloin itkeä.
Lähes hysteerisesti, eikä itkusta meinannut tulla loppua.
Oli myöhäinen ilta ja junia ei
kulkenut enää, joten odotin ulkona
aamuun asti. Yksin.
No, kun nyt olin siellä he tahtoivat samalla vähän
tutkia tavaroitani,
huvikseen kait, ja löysivätkin
olemattoman puoli grammaa libaa - hashista.
Tullivirkailija katsoi itkettyneitä kasvojani, sanoi:
tehdään nyt näin.
Hän käveli vessaan, jätti oven auki
ja näin hänen paiskaavan nokareen pyttyyn,
se huuhtoutui viemäriin, hän sanoi sitten:
asia selvä, voit mennä.
Minä istuin makuupussini kanssa ulkona koko yön
odottaen aamua, Lilian.
Hetkeksi nukahdin levottomaan uneen ja heräsin itkuuni.
Sinä olit elämäni ensimmäinen rakkaus, todellinen
ystäväni, Lilian.
Sinä joka niin kovasti luotit minuun.
Sinä jonka luottamuksen
petin pahimmalla mahdollisella tavalla,
tapettu ystäväni.
Minä ja Lilian (koira nukkuu sylissä odottaessamme ruokakaupan avautumista Avignon aamussa). Kuvassa myös Billy - naurava mies Clunyn asemalla. Kuvat lisätty 14 11 19.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ilmavaa kirjoitusta. Pitkä kokonaisuus pysyy hyvin hanskassa. Teksti maistuu hyvälle, sisältö koskettaa.
Kiintoisa kokonaisuus. Todentuntuista.
Liliania tuli sääli. O.o
luin kaikki kolme runoa! tuli niin surullinen olo :/ olet kuvaillut todella hienosti! runo imaisi niin kovasti mukaansa, että melkein pystyin näkemään kaiken silmissäni. voi lilian-parkaa. :( joka tapauksessa, aivan älyttömän upeita runoja.
Vau, 1/3:a odotellessa...