Kaikki ikkunat ovat puitteissaan,
monin tavoin verhotut,
ja ovet.
Turha rynkyttää ja tempoa, jos avain
puuttuu, eikä ikkunasta anneta.
Muistathan että vain moukka yrittää
saranapuolelta?
Omaan taloosi voit mennä vaikka piipusta!
Toisen elämään sinulla ei ole
omistusoikeutta.
Ethän tule meluavana turistina,
maita ja mantuja kiertävänä
seikkailijana, joka jättää jälkeensä
maksamattomat laskut?
Sulloo matkalaukkuun
itselleen kuulumattomia aarteita
kehuakseen toisille maailmanmatkaajille:
Katso mitä ryöstin!
Liian moni arvokkaalta näyttävään pukuun
somistautunut kavaljeeri
on sisimmässään
tissinkuvia leikealbumiin liimaava
finninaamainen murkku.
Ei koskaan kasvanut etsimään ihmistä
kuvien takana.
Kaikki ikkunat ovat puitteissaan,
monin tavoin verhotut,
ja ovet.
Sisällä huomataan
kuinka katselet lohjennutta maalipintaa
onko koskettamaan nousseessa kädessäsi
kunnioitus elettyä kohtaan.
Oviaukon kokoon katsomatta kumarru.
Sillä kaikki ikkunat
huokaavat puitteissaan, rakkaani -
kaikki verhot lepattavat tuulessa hiljaa.
Odottaessaan askelia, joille kuistikin on pyhä maa.
Ota huomioon puitteet, arvosta
lahojakin rakenteita.
Jokaisella hirrellä ja lankulla
irtonaisella, vuosien kierrosta kertovalla säleellä
on kertomuksensa.
Kunnioittaen jos tulet, voit tulla osaksi
talon historiaa - ja katso:
sisään astuessasi nurkat suoristuvat
seinien uurteet ja lohkeamat
sädehtivät valossa.
Omistusoikeutta et saanut, mutta
käyttöoikeuden, oikeuden
olla osa toista,
hänen ainutkertaista elämäänsä.
Olethan sen arvoinen.
Olethan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Sivut