Lilian 2/3

Meidät majoitettiin suureen telttaan
jossa nukkui kymmeniä vieretysten.
Sinua oli tupakalla poltettu
ja pieni ruumiisi oli varmasti saanut monenlaisia
iskuja, katsoin kuinka juoksit heinikossa, syöksyit ja
teit kuperkeikkaa,
ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi sinulla oli aikaa
leikkiä?

Minulle tarjottiin ruokaa,
kristillisen kommuunin ruokalassa, mutta en tahtonut
syödä, johtava veli viritti keskustelua.
Kysyi miksi sapuska ei maita, katseli laihaa
olemustani, kerroin hänelle
että syömättä jaksaa paremmin matkustaa -
lukemattomien kahvikupillisten ja satunnaisen
patongin voimalla.
Hän kohautti harteitaan, olkoon sitten niin.

Ilta saapui ja paikka alkoi minua ahdistaa.
Ihmiset kävivät nukkumaan.
Lähimmälle linja-autoasemalle olisi matkaa
noin 20 kilometriä.
Päätin kävellä sinne,
jätin kommuunin taakseni, yö pimeni
yllättävän nopeasti.

Olit vielä free dog
en tahtonut sitoa sinua nimiin.
Juoksentelit tiellä ja tien reunassa, mutta
pelkäsin sinun jäävän ohijyristelevien rekkojen alle,
silloin annoin nimen: Lilian.
"Lilian" minä huusin autojen lähestyessä,
ja sinä juoksit vierelleni.
Yö putosi päällemme ja rekkojen syöksyessä ohi
kulkeminen pimeällä tiellä kävi vaaralliseksi.

Avasin rinkan ja heitin makuupussin tien oheen.
Heinikossa kahisi kuin käärmeet olisivat
syöksyneet siellä.
Uupuneena menin sisälle pussiin, en jaksanut välittää
liikenteestä
enkä kosteudesta ja kylmästä.
Nukahdin.

On aamu ja katselen ympärille. Missä on Lilian?
Huudan nimeäsi.
Jaloissani liikkuu jotain, makuupussissa.
Liikkuu ylemmäs, ja sinä työnnän märän kuonosi
pussin sisältä, nuolaiset
kasvojani iloisesti, syöksähdät uuteen aamuun -
Niin täynnä elämää, Lilian.