Avasit minulle oven huomiseen
valaistuihin päiviin rinnallasi
yhdessäkasvamisen kauniiseen kipuun
siellä missä tuulet ovat totta
varjoisten kujien ja puutarhojen lintupäiviin
hämärässä hapuileviin, arkana visertäviin
kun yhteenkietoutuneet sormemme
raottivat turvapaikan kämmenten väliin
hellyyden pysyä suojassa
valaistun tien pysyä avoinna
kuutamöinä kuiskittujen
hauraiden lupausten pysyä voimassa
myrskypäivien aallokkoon hajoamatta
Ajattelen kirjoittaa jotain 100% fiktiota
jotain imelää hömppää
ihan vaan kirjoittamisen vuoksi
tarkastellakseni kuinka rakkausruno rakentuu,
ihmetelläkseni sanojen manipuloivaa
propagandistista voimaa
mutta sana meneekin ihon alle
kaihertaa siellä koloa
Avasit minulle oven lapsuutesi päiviin
nuoruutesi päiviin
ensimmäiseen rakkauteen ja hylkäämiseen
vavahtelevaan pelkoon riittämättömyyden suonsilmäkkeessä
iloiset ja murheelliset päiväsi avasit
karttakirjaksi kalliolle
että löytäisin tien luoksesi
että ottaisin sinut sellaisena kuin olet
että myös avaisin lukitun oveni,
että rohkeasti astuisin sinne, missä tuulet ovat totta:
menneisyyteni solmiutua menneisyyteesi
haavojen asettua haavojen lomaan
reitiksi karttakirjojen välillä
yhteiseksi poluksi parempaan huomiseen
jossa luottamuksen pitkospuut risteilevät suon yli
Nyt en tiedä
onko se 95% fiktiota ja hömppää
ehkä 89% fiktiota ja
tällaista se vain on, rakkaani
runot tapahtuvat
tavallaan
sitä aikoo kirjoittaa syvämietteisen runon
itselle tärkeistä asioista
ja
äkkiä joku banaali kielikuva
lähtee keriytymään auki
vie mennessään
itseironisen ilotulituksen maailmanpyörään
laittaa tanssimaan ripaskaa kultahampaat kalisten
metaforisilla silloilla
tässä välissä käyn keittämässä teetä
ja hoidan päivän suorituspaineet,
kakkapytyllä syntyy aforismi:
Siat pitivät palopuheita ymmärtämättä
että pahnat ovat tulessa
toisena hetkenä taas
ajattelee kirjoittavansa fiktiota ja hömppää,
vain tarkastellakseen
ja vaikka en tiedä
avasitko minulle ovea huomiseen
valaistuihin päiviin rinnallasi -
avasitko todella
kietoutuivatko sormemme koskaan yhteen
vai pelkästään kehomme
läikähtelikö meissä vain tunnemaailma
herkimpien syvyyksien pysyessä suljettuina
Ammuimmeko arkoja lintuja
silmäluomien kätkemillä salaisuuksilla
päästimme aivopierut lentoon
satakielen lirkutuksin
sidottuamme siivet teilipyörään
ja vaikka ehkä avasitkin,
ehkä
mutta kämmenemme eivät riittäneet
suojaamaan
särkyneiden sydäntemme
hentona lepattavaa yhteisliekkiä
Vaikka runo nyt suurimmalta osaltaan on fiktiota ja hömppää
tarkastellakseni
kuinka rakkausruno rakentuu
ihmetelläkseni sanojen manipuloivaa
suggeroivaa ja propagandistista voimaa
valaistut päivät ja avatut ovet
lintupäivät ja turvapaikat
kartat ja pitkospuut
myrskypäivien sietämätön aallokko
vain tarpeellista rekvisiittaa
tutkiessani sanojen vaikuttavuutta
jokin siinä kaihertaa
ja sattuu
pitkospuiden, karttakirjojen, siltojen
murskautuessa
romahtaneiden unelmien alla
pelkuruutemme ja teennäisyytemme paineessa
painomuste haisee maksetulta taiteelta
avatut kirjat
lantiota ja silmiä vasten
tuntuvat tankotanssijan ylitaipuvilta niveliltä
rakkausrunoilijoiden privaattihuoneissa
ja tietokoneen näppäimistö haisee pelkästään hikisiltä sormilta
näennäisrehellisistä sanoista huolimatta:
pelkuruuteni ja
teennäisyyteni paineessa
uskalsinko tulla todeksi, uskalsinko koskaan astua piilosta
siihen yhteiseen huomiseen
Sellaista se on. Tällä kertaa. Ensimmäinen kursivoitu osuus faktaa (on totta, että aikomus oli kirjoittaa fiktiota ja hömppää), muuten pääosin fiktiota ja ehkä myös hömppää; vaikea sanoa minkä verran jotain mikä kaihertaa ja sattuu, ehkä 35%
Runo iltapäivällä 30 03 22. Kuva: Käytöstä poistettu teollisuusalue ennen purkamista, kohde nro 5: Ovi. Kuvattu 02 06 13.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielestäni tässä tuoksuu voimakkaina rehellisyys ja kauneus.
Sivut