PESACH

Pääsiäinen! Tekevät taas
Jeesuksesta sijaiskärsijän, uhrilampaan -
syntipukin. Katselen pajunkissoja
ojanpientareella, virtaavaa vettä kuuntelen;
onko se niin kaukana meistä?

Vaalien jälkeen monikin puolue sanoo voittaneensa,
sopivaa laskutapaa käyttäen, kenen kannatus
nousi niin ja niin monta prosenttia
ja niin edelleen, ja
minkä mandaatin kansa meille nyt antaa.

Toisen arvot toisen arvoja vastaan, ja omat arvot
kansan ääni. Kun kansa toisaalla
etsii tietä eteenpäin yksilönä elämänsä keskellä,
kuulemmeko myös hänen äänensä joka ei jaksanut edes
äänestää?

Yön pimeimpänä hetkenä virkoihinsa äänestettyjen
jo nukkuessa, ketunhännät unikavereina
makaa kadulla joku veressä ja virtsassa, ja
lähiöiden betoniseinäiset yksiöt, kaksiot kätkevät 
sisäänsä lyötyjen ihmisten huudot.

Kompuroi eteenpäin kivettyä kujaa
kansan hurratessa, kaatuu kasvoilleen ristinsä
alla, nousee ja kaatuu taas.
Vievät hänet Golgatalle, asettavat
armottomimpaan, arvottomimpaan paikkaan:
tukehtumaan alastomana, häpäistynä katseidemme alla.

Virtaavaa vettä kuuntelen, ajattelen
hyvä on että tekevät.
Jos tekevät sen todella - ei liturgioissa, muodollisissa
menoissa, perinteikkään uskonnollisessa kuvastossa, hahmona
pääsiäisnoitien ja virpovien varpovien joukossa.

Jos todella syntipukiksi asetamme hänet!

Jos asetat - itsesi hänen kanssaan.
Hänessä löydät kaiken
uuden elämän, kevään laulun.
Risti ei jätä muuttamatta, sen kautta kohtaa
meissä kaiken elämä, ylösnousemus:
ottaa piiriinsä - 
antaa arvon myös toisille.

Armahdetuille.


Pääsiäisruno aamupäivällä 18. huhtikuuta 2019