mediterranea

Runoilija mediterranea

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 4.12.2006
Viimeksi paikalla: 5.8.2018 20:40

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Gabriel

oi syleilyäsi
Gabriel
oi kylmien väreiden keinuvaa aaltoa
kun kuljetat minua pois
valkoisesta todellisuudesta, Gabriel

enkä minä enää muista
Gabriel
ihoa viiltänyttä veistä
sillä sinä taivutit sen kynttilänjalaksi
ja minä
olen lämmin tuike
sykkivä valomeri
sinä sytytit, Gabriel

helähdys hellyyttä, keinuvaa ranskalaista charmia
minä tanssin mustaa ja valkoista
sinun äänesi jouhi ja metalli
niin lähellä

me olemme, Gabriel

vuorovetten kohtaaminen
kivikko lyö pärskeiksi
pisaroiksi kallioseinään
eikä lopulta voi tietää oletko sinä minussa vai minä

ja miten sinä keinutat
kunnes itket ja minä
sinun sylissäsi
itken
tätä todellisuutta pois itsestäni
hehkuvalle ihollesi, Gabriel
olen rannikon horisontti
tihkusade kohtaa meren
ja harmaus vaihtuu harmaudeksi

minä pelkään, Gabriel

joka vuosi on joku
jolta eräänä aamuna kysyn
hei minne sinä menet
tänä vuonna kysyn sitä sinulta
Gabriel, vaikka tiedän, ettet vastaa
ja ettet varsinkaan
tule takaisin
Gabriel

Selite: 
Edit 04.12.2010 Paljastetaan nyt lopultakin, kuka on Gabriel: https://www.youtube.com/watch?v=P2qAO25IDJI <3
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tätä runoasi olen käynyt lukemassa useita, useita kertoja. Aina se antaa jotakin minulle. Sehän on hyvän runon merkki. Tämä on myös niin monitulkintainen sanoiltaan ja lauseiltaan. Loppu korostaa kaiken vaikeutta ja vastauksen saamisen mahdottomuutta ja lähtemisen lopullisuutta.
Kaiken kaikkiaan upea runo!

Olettaisin että ainakin runon pintakerros aukeaa paremmin, jos oivaltaa kuka on tuo salaperäinen Gabriel, jonka innoittamana runo lie kirjoitettu. Tiedä sitten onko tekstin romanttisten impressioiden takana jotain muutakin. Tässä on taas mainioita kielikuvia ja loistavaa vaihtuvien tunnelmien kuljetusta, jossa maisema, äänet ja tunteet sulautuvat yhteen.

Runoa lukiessa tulee tunne, että keinuu kaineuden aalloilla. Ja mitä pidemmälle edetään, sen aistikkaammaksi tämä tulee. Tunteiden syventyessä se suurenee ja saa huiman mittansa. Kunnes hiipuu pois...vaan vahvuus jää. Se pysyy runon alusta loppuun saakka.
Huimaa sanataidetta, josta lukija nauttii moneenkin kertaan.

Tätä runoasi olen käynyt lukemassa useita, useita kertoja. Aina se antaa jotakin minulle. Sehän on hyvän runon merkki. Tämä on myös niin monitulkintainen sanoiltaan ja lauseiltaan. Loppu korostaa kaiken vaikeutta ja vastauksen saamisen mahdottomuutta ja lähtemisen lopullisuutta.
Kaiken kaikkiaan upea runo!

Olettaisin että ainakin runon pintakerros aukeaa paremmin, jos oivaltaa kuka on tuo salaperäinen Gabriel, jonka innoittamana runo lie kirjoitettu. Tiedä sitten onko tekstin romanttisten impressioiden takana jotain muutakin. Tässä on taas mainioita kielikuvia ja loistavaa vaihtuvien tunnelmien kuljetusta, jossa maisema, äänet ja tunteet sulautuvat yhteen.

Runoa lukiessa tulee tunne, että keinuu kaineuden aalloilla. Ja mitä pidemmälle edetään, sen aistikkaammaksi tämä tulee. Tunteiden syventyessä se suurenee ja saa huiman mittansa. Kunnes hiipuu pois...vaan vahvuus jää. Se pysyy runon alusta loppuun saakka.
Huimaa sanataidetta, josta lukija nauttii moneenkin kertaan.

gabriel

tää on upea

Monella tasolla avautuva runo. Kauniisti kulkeva, rehellinen. Pidän kovasti.

paljon asiaa mahtuu yhteen tekstiin. hieno tunnelma kuljettaa lukijan läpi tekstin. kaipausta.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
23.10.1961
Runojen lukumäärä: 
6