Ukrainan sodan keskellä maailma oli muuttunut epävarmuudeksi. Rakennukset olivat raunioina, kadut hiljaisia ja pelko tuntui asuvan jokaisessa nurkassa. Mutta keskellä tätä pimeyttä, nuori nainen nimeltä Olena huomasi pienen valon pilkistävän ikkuna-aukon raosta. Se ei ollut lamppu, eikä tulenlieska—se oli jotain paljon pienempää, mutta paljon voimakkaampaa.
Se oli kipinä.
Kipinä kuiskasi hänelle sanoja, jotka tuntuivat epätodellisilta mutta kuitenkin todellisilta:
"Sinä kestät. Sinä voitat."
Päivä päivältä Olena kantoi tätä kipinää mukanaan. Se auttoi häntä auttamaan naapureitaan, jakamaan ruokaa, lohduttamaan pelokkaita lapsia. Jokainen pieni teko, jokainen hymy ja rohkaisun sana sai kipinän kasvamaan.
Sodan keskellä, kun toivo tuntui olevan loppu, pieni kipinä muistutti, että ihmisen sisäinen voima voi olla sodan keskelläkin valon lähde. Ja että joskus se, mikä näyttää pieneltä, voi lopulta muuttaa koko maailman.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
