Musti ja Lörtsy

— Rinnalle, Musti. Kuljetaan vielä noin puolisen kilometriä, niin päästään pois näiltä omilta kulmilta. Sitten saat mennä tien molempia puolia. No niin, anna mennä, Musti.

— Katopa, Musti, ketä tuolta tulee vastaan. Nehän ovat Kake ja Lörtsy!

— Terve mieheen! Te olette jo tulossa, ja me vasta menossa. Missä asti kävit Lörtsyn kanssa?

— Tuolla me käytiin melkein teollisuusalueella, mutta ei meidän Lörtsy tykkää yhtään siitä alueesta. Siellä on niin vähän omakotitaloja — pelkkää asfalttiviidakkoa. Sillä alla pitää olla pehmyt nurmikko. Tämä perä on erinomaista ulkoiluttamisaluetta.

— Joo, sitä minä äsken katsoinkin, kun Musti teki tarpeitaan tuohon erään talon orapihlaja-aidan kulmille, että oli tainnut käydä Lörtsykin samoilla kulmilla. Oli sen verran iso pläjäys.

— Jep, kyllä me taidettiin siinä parkkeerata. Lörtsyllä on ollut pari päivää maha sekaisin, kun menin ostamaan eläinkaupasta ison hevosen sääriluun, jonka Lörtsy kavisteli muutamassa tunnissa. Joten olemme joutuneet käymään aika tiuhaan näillä kulmilla. Kuka nyt omilla kulmilla koiraansa ulkoiluttaa?

— Kake, siinä olet aivan oikeassa. Minäkin olen ulkoiluttanut Mustia aina muualla kuin omilla kulmilla. Alussa kyllä emäntä käytti sitä meidän pyörätien laidassa, mutta minä otin emännän puhutteluun, että jos homma ei lopu, niin muori, saat lähteä mökistä. Sen jälkeen olemme vuorotellen tai porukalla käyttäneet Mustia näillä kulmin.

— Oletko huomannut, että muutamissa taloissa on isäntiä tai emäntiä, jotka kuikkivat ikkunoista tai tulevat sanomaan, kun vaikka meidän Lörtsy tekee tarpeensa "muka heidän tontilleen", josta he maksavat kiinteistöveronkin?

— Joo, pari kertaa on eräs tämän perän hemmo tullut sanomaan minulle ja Mustille samasta asiasta. Ensimmäisellä kerralla mä en puhunut mitään, vaan näytin keskaria ja lähin pois. Toisella kertaa, kun Musti oli juuri tarpeilla, hemmo tuli huutamaan siihen malliin, että meidän piti Mustin kanssa häipyä pikakyytiä kesken tarpeiden. Kyllä Musti oli loppuillan allapäin. Se järkyttyi siitä tapauksesta niin, että piti käyttää seuraavana päivänä eläinlääkärissä, josta sai kuukauden kuurin masennukseen. Ja mulle lääkäri kirjoitti pirtureseptin.

— Mulle ja Lörtsylle ne eivät uskalla huutaa, kun Lörtsy on niin isokokoinen. Painaa varmaankin tällä hetkellä, jos en väärin muista, niin vajaat 60 kg. Muutaman kerran olen päästänyt sen irti portinpielessä ja antanut mennä jopa pihoille. Kerrankin tuli eräs isäntä huutamaan mulle, kun näki, mitä Lörtsy oli tekemässä. Niin päästin sen irti. Jopas tuli isännälle kiire — kumpparitkin jäivät siihen paikkaan, kun se purttasi karkuun.

— Muuten, Kake, oletkos koskaan miettinyt, että ottaisit mukaasi, kun lähdet ulkoiluttamaan Lörtsyä, niin koirankakkapusseja?

— Ei, ei semmoinen tulisi mieleenikään. Sillä tiedätkös, miten paljon Lörtsy tekee tarpeitaan reissullamme? No, minäpä kerron: normaali reissu — niin repullinen. Mutta nyt, kun on ripla, niin jopa säkillinen.

— Minä alkuaikoina keräsin Mustin jätökset pussiin, mutta kun mulle iski tämä issias, niin sen jälkeen en ole noukkinut niitä pois. Kyllä se luonto hoitaa tehtävänsä — tai kunnan kunnossapitoyksikkö.

— Ei muuta kuin hyvät viikonloput sinulle ja Lörtsylle, ja nähdään taas samoissa merkeissä!

— Kiitos, sitä samaa sinulle ja Mustille! Me muorin kanssa varattiin Rukalta viikonlopuksi ykkösluokan huoneisto, jonne ei saanut muka viedä lemmikkejä. Mutta se on varma asia, että Lörtsy lähtee meidän mukaan, sillä se on sisäsiistikoira.