kun tartut ranskanperunaan,
ketsuppi verestää muistojaan,
kuningashampurilainen katoaa
Eiliseen ei ole edes kahta askelta
nyt on niin kuin silloin
rakensit meidät paremmin
kuin haltijat unelmissa
Muistat ne sanat,
jotka sulle valitsin, katsot hiljaa ohi -
tarjottimelle jää sommitelma
suolaa ja pippuria
Löydän sun silmät,
kuljetat etusormea maustetanssissa,
yritän lukea karheita piirtoja,
seuraan kai vääriä karttoja
Eiliseen ei ole edes kahta askelta
nyt on niin kuin silloin
rakensit meidät paremmin
kuin haltijat unelmissa
Ei ole kahta päivää siitä kun
haroin sun hiuksia kaatosateessa,
ois pitäny tajuta että niissä pisaroissa
oli myös jotain muuta kuin lumihuippuja
Piirrät edelleen suolaan sormipolkuja,
viimeinen salaatinlehti tarttuu kitalakeen,
on vaikee löytää sun katsetta
tarjottimelle on ilmestynyt kaksi eri huokausta
Haluun niin, et kaikki olis niin kuin silloin kun
Eiliseen ei ollut edes kahta askelta
nyt on niin kuin silloin
rakensit meidät paremmin
kuin haltijat unelmissa
Katsot kelloa,
vertaat aikaa infotaulussa,
meidät lasketaan
enää minuuteissa
Sun Moi painaa mun Hein
heti eiliseen, tarinaan joka kerrotaan nyt eri sanoilla
Katson muruja tarjottimella
Sanot: ”Mä meen”, et muuta
Sulla on hiuksissa perhonen,
paidassa kitaroista tehtyjä halauksia
Rakkaus voi mennä pois tavallisissa farkuissa
ja rantasandaaleissa
Juoksen täysillä kohti iltaa,
sillä aamulla pitäisi jaksaa ottaa
kaksi askelta kohti huomista,
muistaa nostaa katse ylös kengännauhoista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi