yhdynnässä kuolleiden runojeni lapsista
säikkyi maamuurahaisten kirpeitä suudelmia.
Astrokokki valkoparta väitti niitä omikseen,
mutta pidin niistä kiinni tiikerililjakynsin.
Se sanoi:
- Olen maailman luoja ja ne kuuluvat minulle.
Tenkäsin vastaan ja sanoin hänen olevan
harhainen, laiskojen ajattelijoiden taruolento,
mutta mitäpä minä siitä tiedän, koska olen vain sinappinokare nakkimukissa.
Kuolleiden riimien perään en haikaile,
sillä joku despoottiparka kykenee ne hädin
tuskin väärentämään ja kietomaan niistä
hurmeisen dogmiviitan. Vähänpähän sekin hirmuhallitsija tietää, että ne tavut ovat
ajatusten siemennesteen kokkareita.
Jos nukkumatti jauhaisi siitä unipölyä,
niin kukaties, kukkalajien määrä
yötä vasten uupuneiden silmäluomilla voisi
olla ääretön.
Tuhatkaunon ja revontulien kiima on
sellainenkin veijari, joka osaa syödä avaruudelta tähdet, jos et pidä varaasi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut