![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Kerran kun leiskuaa
tietää miltä tuntuu ahnas tuli.
Olitko se sinä vai yölintu
lupausten noidankehästä?
Oliko se viilto vannomien pystötähdistä?
Saiko se luvan sytyttää minut?
Tottakai olen punainen yltä ja alta,
kylläinen liekkien palvoja.
Asetan rakkauteni maailmanpyörää vasten
ja loitsin, loitsin kunnes ei ole mitään kylvettävää.
Olen nurjan puolen ritari ja muistojen nokikolari.
Nuohoan tummat raakut,
kurkkulaulan ohuet väreeni paksuiksi
surun kutsuiksi.
Olenko vielä sysimusta vai annanko
haaveideni kielekkeen tyhjän reunan hopeaksi?
Olenko viimeinen, jolla on pyökkilastuista
kehrätty varomattomuuden hiussolki?
Raotan hitaasti vertani,
kaipausraiskion rinteellä viimeinen kuperkeikkani
auttaa sammalta hyväksymään ihoni.
Painaudun syvemmälle, silmäluomeni ovat maatuneet.
Kaivan vielä, sinne, mistä ajasta ei vielä tiedetty.
Vapisen, kun työnnät kätesi minuun ja vedät minut ylös.
Nukahdan siilien piikkeihin ja kerron huomenna sinulle, mistä sananjalat juovat.
Uskot, että meistä tulee lähde, joista kirjoitetaan satuja.
Kuvitat tuhat keijua, sata rupisammakkoa,
kymmenen maahista ja yhdet punaiset huulet,
jotka löydän aamulla kaulaltani.
On viimein yö, jossa nukun kotkien hartioilla.
tietää miltä tuntuu ahnas tuli.
Olitko se sinä vai yölintu
lupausten noidankehästä?
Oliko se viilto vannomien pystötähdistä?
Saiko se luvan sytyttää minut?
Tottakai olen punainen yltä ja alta,
kylläinen liekkien palvoja.
Asetan rakkauteni maailmanpyörää vasten
ja loitsin, loitsin kunnes ei ole mitään kylvettävää.
Olen nurjan puolen ritari ja muistojen nokikolari.
Nuohoan tummat raakut,
kurkkulaulan ohuet väreeni paksuiksi
surun kutsuiksi.
Olenko vielä sysimusta vai annanko
haaveideni kielekkeen tyhjän reunan hopeaksi?
Olenko viimeinen, jolla on pyökkilastuista
kehrätty varomattomuuden hiussolki?
Raotan hitaasti vertani,
kaipausraiskion rinteellä viimeinen kuperkeikkani
auttaa sammalta hyväksymään ihoni.
Painaudun syvemmälle, silmäluomeni ovat maatuneet.
Kaivan vielä, sinne, mistä ajasta ei vielä tiedetty.
Vapisen, kun työnnät kätesi minuun ja vedät minut ylös.
Nukahdan siilien piikkeihin ja kerron huomenna sinulle, mistä sananjalat juovat.
Uskot, että meistä tulee lähde, joista kirjoitetaan satuja.
Kuvitat tuhat keijua, sata rupisammakkoa,
kymmenen maahista ja yhdet punaiset huulet,
jotka löydän aamulla kaulaltani.
On viimein yö, jossa nukun kotkien hartioilla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut