Neljänkympin miete

Runoilija Maatiainen

Laitumen aidan viertä kulkeva lehmäpolku
siinä minun uraputki

Olisi minusta voinut muutakin tulla
ja olisi elämä voinut mennä monella tavalla 
onnellisesti toisinkin

Mutta navettaan oli jo pienenä mieli
eikä mieli ole matkalla muuttunut

Keski-iän kriisittömyys
Olenkohan jo ollut urani huipulla?
 
Lienee se ollut 
korkean lantakuorman päällä
taikka tornisiilon katolla!

Oli miten oli
mutta tänä kuumana elokuun päivänä
eräässä navetassa Suomen Savossa
pääskysten toinen pesue
ottaa harjoituslähtöjä lypsinkiskojen päältä








 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Eihän tuo ole ollenkaan hullumpi ura ollut ja varmaan jatkuukin vielä, hyvä runo
Runosi tuoksuu - tuoksuu onnelta,
maalaismaiseman monilta sävyiltä.

Aivan ihanaa tekstiä <3
Kyllä sinun uraputkesi on niitä aidoimpia ja palkitsevimpia kaikista. Suloisin ja koskettavin runo, mitä olet raapustanut. Menee ihan parhaimmistoon muutenkin kaikista lukemistani runoista. Sanasi laskeutuivat syvälle sieluni sopukoihin. Niillä on puhdistava ja piristävä vaikutus. Kiittää ja kumartaa jälleen!
Minä toivoisin, että kukaan ei minua ikinä huipulle nostaisi, eli huiputtaisi.
Onnen ja seesteisyyden -- itsensä -- löytäjiä on ani harva, kaikissa ikäluokissa. Sinua on siunattu, ystäväin! Kaunein ja suloisin lukemani runo pitkään aikaan. Ja hymyssäsuin kirjoitettu sekä luettu, mikä aina parasta.
Tästä runosta tykkään erityisesti. Ja jos hyvästä kokonaisuudesta jotain poimisin, runon huippukohdaksi nousee se huippukohta: Lienee se ollut / korkean lantakuorman päällä / taikka tornisiilon katolla!
 
 

Käyttäjän kaikki runot