Ruismiete

Runoilija Maatiainen

Tammikuussa puoli vuotta
kesästä ja kesään

Viime kesästä mitä jäi
saa ruisleipä miettimään
ja mitä jäi puuttumaan

Ohraa kauraa  vehnää kyllä
vaan yhtään ruispeltoa ei

Ensi kesänä etsin 
ja etsintäkuulutan:
Mistä ruispellon löytäisin?

Tuntomerkit kun viimeksi nähty
oli sekaisen näköinen kasvusto
heilui tähkät pitkissä korsissa 
sikinsokin sinnetänne

En minä nytkään muuta kuin 
sen pellon laitaan lapset toisin 
ja siinä hetken viivähtäisin
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanan lämpöinen runo - tästä tuli niin hyvä mieli
Kaunis!
Runosi, etenkin mainio loppu sai hymyilemään. 
Levollisen hetken tarjoilit kauniin runosi myötä, kiitos ♡
Ehkä pelossa huojuvat harvakseltaan ruiskaunokit.

Eräät meistä lienevät immuunwja jollekin, ehkä osa meistä voisi olla jopa ammuuneja.

Minun ja puoliosoni rakkauden symboli on lehmä.
Hupaisa aihe, silti runo ei ole höttöä, niinkuin ei ruisleipäkään. Hyvä!
Luonnon ihneet, ruis niin jytkyä ja kuinka kiitollinen olla saakaa koko olemuksella luojalle, lahjojen antajalle, lapsillekin arvot hyvät opettaa, hieno runo.
Lämmin kuvaelma, tässä elää mukana 
Loppusäkeistö kruunaa.
 

Käyttäjän kaikki runot