Kun on ollut siellä missä halusikin olla

Runoilija Maatiainen

Sitä elämää
jossa viedään pässiä naapuriin
ja istun sen pässin päällä traktorin kauhassa 
koira juoksee siinä kauhan edessä
tuuli puree läpi pipon
kuu nauraa taivaalta ja minä nauran takaisin

Sitä elämää 
jossa soitan aamulla seitsemältä eläinlääkärille
että hieho poikii ja vasikka takaperin ja seljällään tulossa
että pitää työntää takaisin ja kääntää
ja unisen kuuloinen eläinlääkäri sanoo että kyllä sinä sen saat itse
ja minähän saankin

Sitä elämää
jossa juoksen lumisella pellolla 
vasikoiden ja koirien kanssa
ilo näkyy ja kuuluu
hassuina hyppyinä
mölömölönä

Sitä elämää
halusin elää
ja sitä elin

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana lukea tämäkin 
Lempeä tunnelma tässä.
Runosi kolme viimeistä riviä sai minut katumaan koko elämääni. Se ei johdu runostasi vaan omosya valinnoistani, en ole koskaan uskaltanut elää sitä elämää mitä olisin halunnut. Voi meitä!
Ajattelen että ei voi tietää paljonko on elämää jäljellä mutta niin kauan kuin sitä on voi vielä joka hetki valita. Omosya?
Hienoa , voin samaistua runoihisi
Voe, katteeks käyp.! Kauniisti kuvattua elämää, ja hienolla tavalla haastaa, rohkaisee ottamaan niitä hassuja hyppyjä ja oman elämän riemukasta älämölöötä niissä ympäristöissä, missä itse kukin sitten elääkin. Mulle se on tarkoittanut puuhun kiipeämistä kaupungin puistoissa - kun nyt vaan sattuu tuntumaan siltä - ja joskus sellaisia loikkia supermarketin hyllyjen välissä, että on ollut kärryt kaatua ja jälkeenpäin tullut kumppanilta sanomista. Elämä nyt vaan on, ja sen kun aina hoksais, muistais. Kun sydämessä haluaa toisille hyvää ja moraalistaankin haluaa pitää jonkinlaista huolta, mitä siitä sitten jos joku arvostelee kiipeilyjä ja loikkimisia, katsoisivat omaan sisimpään ja jos pitävät huolta siitä mikä tärkeintä, jääneekö sitten enää aikaa tai halua toisten mittailemiseen. Tällaisiin mietteisiin johtaa...
 Niin elämäntäyteistä elämää! Kuulostaa niin ihanalta..
 ..oma lapsuus tuli mieleen
 

Käyttäjän kaikki runot