Voisinpa kaatua
sinä sylissäni
nokkosmereen selkä edellä
Olisin punaisten pistosten mansikkamaa;
sinun ihollasi pyyhe turvanaan,
kuin palsamoitu hetki lähdön jälkeen
Haaveilin,
kuinka minun käteni pitäisivät sinut
niin ehyenä,
että lähteminen näyttäisi kasvoillasi
pieneltä pysähdykseltä
Sinä olisit
viimeinen puu
paloalueen ulkopuolella
Selite:
Kuolemanpelko + pelastajakompleksi = ”Lähtevät nokkoset”. Kenenkään kädet eivät estä sitä lopullista
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
herkkä ja hento arasta aiheesta
meillä on omat aikamme mutta päätteessä sama piste
Sivut