Melankoliaa ja pirkka kaljaa
Taas sä pidit pilkkana mun haurasta mieltä. Näytät mulle vieläkin sun liskon kieltä. Taas joudun katkeraa kalkkia niellä. Kävelin kaatosateessa. Mun kortit kastui, pieni poika omille jaloille taas astui. Vaikka yritin kiivetä portaita pitkin ylemmälle, jokainen askel vei mua vaan syvemmälle. Pysäytä mut ennen pohjaa, näytä mulle ettei piru mua enää ohjaa. Jos en olis näin helvetin heikko, sanoisin ole kiltti ja pysy poissa peikko.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit