Kerran elämässäni päätin, että hyppään junan alle,
kiskoille sitten istuin sylissäni oma rakas uninalle.
Joka mua silmiin katsoi anovasti,
ja suunsa aukaisi sitten varovasti.
Sitä minä en sinussa siedä,
et meinaat minutkin kuolemaan viedä.
Tule lähdetään täältä pois,
sillä meillä molemmilla elämä edessä ois.
Jos nalleni ei olis huokutellut mua pois,
niin häntäkään ei enään ois
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
