Unohdettu me

Runoilija auringonlasku

Jos läheisyys
on sinulle

samassa sängyssä
nukkumista

kylki kyljessä
 vain unohdettua aikaa

rakkauden kadottamaa
lupausta


Kuka onkaan me?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Surullista mietittävää.
Välillä on hyvä olla yksin, toisinaan myös yhdessä.
Haikea, herkkä runo, hyvä.
Me ollaan, minä ja tuo epeli mokoma, joka on melekosen meklakka sänkykaveri.

Oekeen hyvvee päevänköllykkee!

Olen huomannut tämän asian olevan juuri  me. Tärkeintä ihmissuhteessa että me olemme me ME Meillä kuuluu tasapuolisesti olla MEIDÄN

Kaunis, herkkä ja haikea tunnelma. Tärkeää pohdintaa. 
Kovin haikea..hyvä runo.
Tyylikkään melankolinen teksti joka ahdistaa lukijankin hengittämään raskaammin.

voi niin kaunis......
..niin unohtumaton...
Samaistuin. Vuodatin itkemättömän kyyneleeni. Kaunis, niin kaunis.
Tulee aavistus yksinäisyydestä.
Hieno runo ja vielä niin totta.
Kaunis
Haikeaa ja kaunista
Luin haihtuvasta rakkaudesta tässä runossa. Läheisyys on minusta sitä, että tuntee toisen vieressään. Kaunis on runosi ja pohtiva, pidin.
Tämä kosketti syvältä..
Tämä runosi tuo minulle mieleen täälaista, että suhde tulisi rakentaa voimanuorin arjen yhteisin teoin, jotka tuo sänky sitten kierittää yhteen vahvemmaksi  köydeksi.
Ihanan pohdiskeleva, äärellensä pysäyttävä runo. :) 
Ytimessä.
Jäin miettimään, ollanko me me jos elämme vain kadotettua aikaa? Kerrassaan mahtava runo!
Epeli ja minä pötköttelemme samassa sängyssä sulassa sovussa.
Pohtiva runosi päättyy kiperään kysymykseen.
 

Käyttäjän kaikki runot