Pariisin taivaan alla
Notre Damen mustasta kivetyksestä
kaivautuu rauta aita
sen vieressä puinen penkki
Vaahtera hyvästelee kesän tuulen kammatessa oksiaan
tervehtien syys kumartuu keräämään sen tummia punertavia sateenvarjoja...
ole aina siinä
ethän koskaan jätä...
poskesi on pehmeä...
taivaallista olla juuri nyt..
älä jätä ,älä unohda
Ilman en kuulu
En osaa olla vahva
Ikävöin ,olen ikävöinyt aina
ja varjot itkevät
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vähän myöhästynyt kiitos :)
kiitos sanoistasi