Risti nousee keskeltä toria,
kurottaa korkeuksiin,
korkeammalle kuin yksikään
ihminen voi kurottaa.
Sen juurella kumarrellen
julistamme taivaallista rauhaa
ja puhumme kauniisti armosta.
Kauloissamme kannamme
pyhää ristiä,
ja jokaista miekkaa kantaa
siunattu käsi;
veren valuessa kivetykselle
kerromme, kuinka tutkimattomat
ovat Herran tiet.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
Tapahtukoon sinun tahtosi,
tulkoon sinun valtakuntasi.
Omamme rakensimme
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kun viimein näet,
kenet loit kuvaksesi
et ehkä tahdo olla enää
Ihmisen Poika.
Ja nyt,
kun sinä palaat,
ei sinulle ole
enää sijaa;
lyömme sinut uudelleen
ristiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Hyvin harvoin sitä kirjoittaa mitään uskonnollista, poliittista tai vastaavaa. Olen aina ajatellut, että niin laajojen kokonaisuuksien käsittelyyn on tehokkaampiakin tapoja kuin vaikka runot — varsinkin tällaisen minimalistin näkökulmasta. Mutta näitä on toisaalta niin hauskaa kirjoittaa, että ehkä pitäisi useamminkin. 😁
Olen aina vähän epävarma näitä kirjoittaessani. Aihe kyllä kiehtoo, vaikka en ole mitenkään uskonnollinen — tietysti tämäkin kertoo enemmän siitä, mitä tehdään uskon varjolla, kuin itse uskosta. Ja on myönnettävä, että historiallisen henkilö-Jeesuksen osalta hieman nyppii se mielikuva lampaita sylissään pitelevästä pehmosta. Kaiken lukemani ja kuulemani perusteella Jeesus oli aika paljon rajumpi äijä.
Omakohtaisesti ajattelen rakkaudesta juuri tuohon tapaan!
Sivut